Ahistaa kaikki dl:t, enkä mä saa mitään valmiiksi. Olen ihan veltto vanha lahna. Nytkin on juttuja rästissä koulu-, partio- sekä siviilielämässä. Aamulla ei jaksa nousta sängystä ylös kun väsyttää niin himskutín paljon. Päivän kuljen ihan horroksessa ja koulusta tultuani otan päikkärit, mikä onkin mukava hyperlääke iltaa ajatellen. Silloin ei kyllä väsytä, meen nukkumaan aina puolenyön jälkeen. Mistä jälleen seuraa, etten jaksa nousta aamulla jne.

Koko Suomi voisi olla sulki marraskuussa. Ehkä kolmena viime talvena olen vasta huomannut, miten pimeys vaikuttaa muhunkin. Etenkin lukioaikana nukuin aina marraskuussa päiväunet, vaikka mä muuten pärjään aika vähällä, viiden-kuuden tunnin unella. 

Ehkä mä vielä korjaan: koko Suomen työ- ja kouluelämä voitaisiin lakkauttaa marraskuuksi. Ei tarvitsisi stressailla mistään aikatauluista eikä tekemättömistä töistä, vois vaan juoda teetä peiton alla ja katsella ikkunasta lehtien leijumista. Tai mennä kävelylle ja kurkkia ikkunoista toisten elämää, vaklata onko niillä sotkuinen kirjahylly vai laajakuvatelkkari. Tykkään enemmän niistä taloista, joissa on kirjahylly.

Eilen matkustin pitkästä aikaa spåralla ja kävelin kivojakatuja Punavuoressa. Oikeastaan Helsinki on kaikkein paras marraskuussa. Ihmiset kulkevat pää kumarassa eikä kukaan katsele muita tai pidä meteliä kaverin kanssa (viikonloppua ei lasketa). Silloin voi itse kävellä pää pystyssä ja kuikkia ympärilleen, tulee heti sellainen elokuvaolo.

Kuolleet lehdet on myös yksi kivoimmista asioista Helsingissä. Ja puistot, joissa niitä on. Tykkään eniten niistä pienistä korttelipuistikoista, joita on ripoteltu ympäri Töölöä, Punavuorta ja Krunikkaa. Kaivari ei ole enää puisto, se on pelto. Espoossa ei ole puistoja, Espoo on vaan kokoelma lähiöitä, joista osa on mielettömän ihania, osa ihan kivoja ja osa hirveän kamalia. 

Rupeen muumiksi ja menen talviunille.